torstai 25. maaliskuuta 2010
Goldfrappin maanantaina julkaistu Head First on soinut lähiympäristössäni nyt muutaman päivän, ja tunnen itseni hieman huonoksi ihmiseksi pitäessäni siitä enemmän kuin muista tänä vuonna julkaistuista albumeista. Sori Marina.
Miksi? Goldfrappin gloria sielussani perustuu edelleen debyytti Felt Mountainiin (2000), joka on edelleen itse suuruus ja parhaus. Kymmenen vuoden perspektiivillä tarkastellen huomaa kuitenkin selvästi, että osa albumin suuruudesta muodostuu Felt Mountainin jälkeen tulleiden albumeiden vaihtelevuudesta. Eräällä tapaa Black Cherryn (ja Supernaturen) sekä Felt Mountainin (ja Seventh Treen) naittava Head First on hieman yllätyksetön.
Kappaleiden tuotannossa kuuluu erittäin vahva kasariklangi; Giorgio Moroder nousee mieleen useammasta kuin vain yhdestä kappaleesta. Muulloin päässä kummittelee Vangelis, Pat Benatar ja Pink Floyd (!) .
Onko Head First sitten kahden ääripään jälkeistä hienosäätöä, vaiko dementian ensioireet levylautaselle laitettuna? Vaikea sanoa, mutta kappalemateriaaliltaan albumi on poikkeuksellisen kypsä. Vaikka Will ja Alison toistavatkin paikoin itseään, on lopputulemassa kuitenkin julmasti enemmän substanssia kuin vaikkapa Ellie Gouldingin kaihosilmäisyydessä.
Christine Aguileran Bionic muuten julkaistaan 26.4.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Christina Aguilera sen sijaan on Siasta innoissaan. Hän on kirjoittanut Sian kanssa neljä ihanaa kappaletta, jotka tulevat sisältymään Chrisun tulevalle Bionic-albumille. En tiedä olisinko tästä innoissani, sillä samaan syssyyn Chrisu kertoi hyllyttäneensä yhdeksän DJ Premierin kanssa synnyttämäänsä teosta, eikä niistä Goldfrappin kanssa äänitetyistäkään ole mitään kuulunut. Ladytronin kanssa kävi toivottavasti paremmin.
Christina Aguileran tyylistä voi olla montaa mieltä; kiistaton tosiseikka kuitenkin on, että Aguilera on eräs vuosisatamme taitavimmista pop-laulajista. Vuodesta 1998 valmisteilla olleen Bionic-albumin olisi aika lunastaa Aguileran paikka myös RnB-yleisön ulkopuolella.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Voihan nenä. Ellie Gouldingin Lights ei ollut suoraan sanoen kovinkaan erikoinen albumi. Alkuvuoteen keskittynyt uuden musiikin tulva on tosin saattanut pirstoa herkkää fokustani. Palannen asiaan.
Kovinta kilpahenkisyyttä Ellietä kohtaan osoittaa Marina and The Diamondsin samoihin aikoihin ulos putkahtanut The Family Jewels -debyytti: Marina osaa kiekua kuin Kate Bush, ja Greg Kurstinin sekä Pascal Gabrielin kanssa on syntynyt pelottavan polkkahenkistä materiaalia. Tykkään!
Epävarmuustekijänä maailmaan ilmestyy maaliskuun lopulla vielä iki-ihanan Goldfrappin uusi Head First -lätty. Ensimmäisen singlen perusteella Will ja Alison koettavat yhdistää Felt Mountainin ja Seventh Treen turpeentuoksua Supernaturen ja Black Cherryn elektroniikkaan. Odotukset ovat jälleen korkealla!
Sinkkuna julkaistu Rocket on mukava biisi, mutta minua häiritsee suuresti The Crashin Still Aliven mieleen tuova synariffittely. Joka tietysti tuo edelleen mieleen Van Halenin Jumpin. Nostalgista.
